Saanko seota nyt vai heti?!

 Ei taida multakaan elämää löytyä, kun perjantai-iltana klo.23 aikoihin vaan kirjottelen blogia. Ehkä nyt ne Jarin puheet hulluudesta alkaa vähän valottuun mullekin... NJÄÄH!! Taidan kuitenkin uskoo enemmän omistautuneisuuteen kun hulluuteen!! :D

Hienosti saatiin raidat maalattua ja suojattua ja loppu korikin sudittua väriin. Kylläpä oltiin ylpeitä itestämme, kun niin hyvin oltiin edetty. Keskiviikkona, just kun olin kouluun lähdössä, Ville laitto viestiä, että nyt on kaamee mahatauti iskeytyny ja ettei oo tulos kouluun. YÖK! Vähän aikaa siinä kelailin, et no ei kai siinä mitään, ehkäpä me pärjätään. Koululla sit Jarille ilmotus, et Ville ei oo tulossa, joten työnjohtotehtävät siirty kokonaan mun vastuulle. Siinä sit käytiin kieli keskellä suuta ja sormet ristissä irrottelemas Corvetten raitojen suojat, kaikeks onneks maalit ei lähteny teippien mukana. Muutamista kohdista oli päässy suojat vähä falskaamaan, joten sekoteltiin pienet määrät oikeita sävyjä ja siveltimin paikkamaalattiin raidat. Vaati kyl paikoittain aika tarkkaa kättä! Raidat myös karhennettiin ennen lakkausta.
Sit päästiinkin sekotteleen lakkaa. Sen kertanen itku-potku-raivari oli melko lähellä, kun lakkaukseen tarkoitettu ruisku oli vioittunu niin, että kaikki kamat valu liipasinta painamatta pihalle. Äkkiä ruisku vaihtoon ja tositoimiin! Jari kävi ensin vähän näyttämässä mallia ja kattomas, et homma alkaa pelittää. Pian siinä sit huomattiinkin, et pölynpoiston yhteydessä maalipintaan oli jääny pyyhintäjälkiä, jotka loisti lakan alta. Kuka olis arvannu, et homma kusee jossain vaiheessa!? Ite en jaksa yllättyä enää oikein mistään vastoinkäymisistä. Ei oo 'Vette ainakaan tylsä kumppani, sen kanssa sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain uutta ja jännää. No mut takas niihin skraiduihin, korjaillaan ne sit piiloon tos välihionnan jälkeen, joten no worries! Lakkaus onnistu oikein hyvin, lukuunottamatta muutamia roskia, ja uunituksen jälkeen tuupittiin Corvette takas halliin.
Perjantaina saatiin Villekin jo takas joukkoihin. Seuraavaks olikin sit luvassa ovien, konepeiton ja targa-palojen lakkaus.. mut eipäs niin hätäsesti, ensin piti taas vähän paikkailla maaleja. Suihkittiin vähän oranssia, ja sit vähän mustaa, ja sit yritettiin paikkailla siveltimin taas valkosta raitaa.. ei oikein taas sujunu, kun valkosen raidan päälle menny oranssi alkokin sekottuun valkoseen ja sotki koko jutun. Niinpä sit päätettiin, et lakkauksen ja välihionnan jälkeen tehdään valkonen raita kokonaan uusiks.. HUOH!
Villen kanssa sit käytiin suihkimassa lakat pintaan, tosin ruiskulla tuntu olevan jotain henkilökohtasia ongelmia, koska kuulosti enemmän siltä kun olis konekiväärillä ampunu, kuten Ville asian muotoili. Päättipä se ruisku sit sylkästä sisuksistaan toisen oven pintaan myös jonkun ihme maalilastusen, jonka pois saaminen tuntu lähes yliluonnollisen vaikeelta hommalta, joten kauheet jäljethän siitä sit jäi. Sopivan läski kerros lakkaa vaan päälle ja se melkein peitty. Todettiin vaan, et no se kuitenkin hiotaan ja lakataan vielä. Itku-potku-raivarin oireita oli siis tänäänkin ilmoilla, mut saatiin ne kuitenkin pidettyä aisoissa. :D
Samaan aikaan hallin puolella Tonit, Emmi ja Roosa oli saanu korin vesihionnan jo alulle. Siitä sit jatketaan maanantaina.
Vähän on tylsän puoleista nyt tää bloggaaminen, kun käsky on käyny, ettei enää saa julkasta kuvia ilman, et niitä on jotenkin muokannu ettei vaan loppuhuipennus paljastu. Pidetään siis jännitystä yllä näyttelyyn asti. :) Täytyypä perehtyä itekin siis noihin muokkaushommeleihin, et saadaan ees jtn piristystä näiden löpinöiden väliin.

Vi ses nästa vecka, hejdå!