Tsing!

Messut on ohi. Auto on palautettu takasin, toivottavasti tyytyväiselle, omistajalleen. :D Koulussa ollaan palattu normaalimpaan arkeen. Itellä on ollu kyl vähä löysäily fiilis, tosin messuilta tuliaisena tullu flunssa on rajottanu vähän jaksamista. :(
Tänään olikin vähän erilainen päivä, kun Jari ei ollukaan koulussa vaan luennoimassa sosiaalisen median käytöstä. Meidät oppilaat tällättiin seuraamaan esitystä internetin välityksellä. Ja olihan se nyt aika jännää! Taidettiin keskittyä Jarin höpinöihin niin innoissamme ettei tajuttu kommentoida chatissa esitettyihin kysymyksiin. Niinpä meille määrättiinki kotitehtäväks, et kirjotetaan tänne blogeihimme vastaukset kysymyksiin.

Meiltä siis kysyttiin seuraavaa:
Mitä välineitä meille on annettu projektin etenemisen seuraamiseen, montako oppilasta oli mukana projektissa/välineiden määrä, onko omia laitteita käytettävissä päivittelyyn (älypuhelimia, koneita kotona), miten kouluun hankitut laitteet on toiminu, oliko ne tarpeellisia, onko ollu vaikutuksia oppimiseen, mitä mieltä oppilaat on itse haalareiden värin vaihtumisesta?

Pidemmittä puheitta siis:
Koulussa meille on annettu kaks kannettavaa tietokonetta, joita saa käyttää koulussa sillon, kun tarve vaatii. Ja on kyl ollu hyödyllisiä varsinkin, jos äkkiä tarvii netistä kaivaa jotain tietoo, tai juurikin blogin päivitykseen. Koneiden lisäks meillä on neljä tai viis iPad:ia. Niistä ei oo ihan niin paljoo ollu hyötyä, kun ne on kuitenki niin isoja ettei ne mahdu taskuun, eikä itestä ainakaan tunnu kivalta jättää niinkin kallista härveliä vaan lojuun johkin pitkin hallia pölyttyyn. Mut tiedon haussa nääkin on kyl tosi näppäriä vempaimia, mikäli hermot vaan kestään sen kosketusnäytön kanssa. :D
Meillä on myös kolme iPod:ia, jotka on kyl ainakin itelläni ollu kovassa käytössä. Se on näppärän kokonen, kulkee siis aina taskussa, siinä on kamera, joten koko ajan pystyt kuvaamaan työn etenemistä, ilman et tarvii sinkoilla hakeen kameraa mistään toisesta päästä rakennusta. Sekä myös toi tiedon haun näppäryys. (Tosin pieni näyttö ja isot sormet ei oo kauheen hyvä yhdistelmä :D)
Näiden lisäks meille annettiin Canonin digikamera ja videokamera. Videoita ollaan otettu muutamia, ja kuviakin jonkin verran, tosin jossain vaiheessa näiden käyttö jäi vähän taka-alalle, kun ei kellekään tietylle ihmiselle oltu määrätty niiden käyttöö. Eikä siinä työn touhussa nyt aina tajunnu aatella kuvien räpsimistä, kun alko toi näyttelykin jo painaan päälle. (Mut onneks itellä oli taskussa se iPod, nii saatiin ikuistettua monia hyviä hetkiä projektin varrella.)

Projektissa oli mukana toinen vuosikurssi sekä muutamia ensimmäisen vuoden nopeutettuja, eli siis noin parisenkymmentä oppilasta. Kaikki ei tietenkään painanu samaan aikaan Corvetten parissa vaan myös muitakin asiakastöitä tehtiin siinä rinnalla. Toisaalta tuntuu, et pärjättiin ihan hyvin näillä välineillä, mitä meille annettiin, sillä monilla oli omia älypuhelimia ja kameroita mukana koulussa, ja melko monella on kotonaan tietokone, jolla tehdä päivityksiä. Ainahan me pystyttiin lainaamaan toisillemme iPodeja, jos tarve sitä vaati. En sit tiiä. mitä siitä olis tullu, jos jokasella olis ollu oma käytössään. :D

Omasta mielestäni näistä meille annetuista härveleistä on ollu hyötyäkin oppimisen kannalta, koska just esim. iPod:lla pystyt heti ettiin tietoo tai sit ottaan kuvan jostain tärkeestä asiasta, ja kotona voi sit selata kuvia läpi ja muistelemaan, et mitäs ihmettä täs nyt tehtiinkään. Lisäks myös blogista saa paljon kiinnostavamman olosen, jos sinne lisää vähän kuvia.

Ja mitä näihin meidän haalareihin tulee, niin on se kyl kätevä systeemi. Se motivoi oppimaan ja osaamaan ammattia. Haalarin mukana annetaan myös vastuuta. Hallissa siis saa itelleen jonkun vastuualueen esim. maalivarasto. Se tarkottaa sitä, et alue pidetään siistinä ja et hyllyssä on riittävästi sinne kuuluvia maaleja. Vastuualueen lisäks valkohaalarinen on asemassa, jossa opastetaan nuorempia ja osaamattomampia. Eli siis opetetaan jo itse opittua. Kyllähän se nyt tuntuu hienolta, kun huomaa, et opettajat pitää sua edes jonkin verran kehittyneenä. :D Valkosen haalarin vastaanottaminen on vapaaehtosta, eli jos itestä tuntuu viel vähän epävarmalta, niin kunniasta voi aina kieltäytyä ja haalarin saa sit, kun uskoo olevansa sen arvonen. Haalarit pyritään jakamaan kaikille samaan aikaan, koska halutaan kuitenkin välttää oppilaiden eriarvoistamista.

Että näin. Mikäli vielä tuntuu siltä, et jokin asia kiinnostaa tai jäi vähän epäselväks niin saa kysyä. :)

JAU !

Lähes viiden kuukauden työrupeema on kohta takana. Vähän on jo haikee olo! Miten tää voikin aina olla näin vaikeeta luopua näistä projekteista?! Fiilis on kyl aivan mahtava, samoin ku messut ja meidän porukka.
Aattelin kyl etten ennen messujen loppua päivittelis tänne mitään, mut jotenki alkaa tuntuun, et yhteen päivitykseen ei saa kaikkee mahtavaa (ja mahdotonta) kerrottua. :D
Elikkäs ensimmäisenä päivänä lähdettiin liikkeelle koululta vähän ennen kymmentä.. Innolla jo odotin, et miltä se messuosasto nyt sit näyttää, ja et mitä kaikkee mahtavaa paikka ylipäänsä pitää sisällään. Paikanpäällä piti hetken aikaa pyöritellä silmiään, kun se meidän loossi oli niin paljon suuremman olonen, kun mitä viime vuonna. Woouuuh! Ja mites se Corvette! Törkeen hienosti aseteltu siihen telineille! Aijjai!!
Pidemmittä puheitta siinä sit kiskottiin Corvettepaidat ja -lippikset sekä kouluhaalarit päälle ja sit vahaileen 'Vettee. Kun osasto oltiin saatu kuosiin, lähettiin vähän kierteleen ja katteleen, et millasia taidonnäytteitä messuilta tänä vuonna löytyy.. Ja niitähän siellä riittää ihailtavaks!
Corvette on päässy monien kameroiden ja silmäparien kohteeks, ja mikäli meille on totta puhuttu, niin positiivista palautetta on satanu. =) Eikä tässä oo enää vastoinkäymisiäkään tullu vastaan. Taitaa kaara tykätä salamavalojen räiskeestä!
Ihan rehellisesti voin myöntää, ettei Corvettekaan täydellinen pinnaltaan oo, mut onpa siinä kierrellessä silmiin pistäny muidenkin teoksissa viimeistelyä vaativia kohtia. Ammattikoulupohjalta siis törkeen hyvä suoritus, kun vertaa, et mistä lähdettiin!
Pari viime päivää tässä onki hujahtanu aika vauhdikkaasti ja välillä melko levottomissa merkeissäkin. :D (Varsinki kotimatkat on ollu h u l v a t t o m i a !) Tänään vähän tuunattiin aamulla meidän Party Wagonia ja kiinnitettiin sen kattoon discopallo! Nytpä ne ajomatkat vasta onkin mahtavia! Toivottavasti kuskilla vaan kestää hermot, kun joutuu meidän hölötystä ja naurua kuunteleen. (Korvatulpat vois olla aika kova juttu!)
Tänään, kun messupaikalle päästiin, niin pomon elkein, luonnollisesti, laitoin muut puunaamaan Corvetten kiiltäväks sillä aikaa, kun ite siinä vähän järkkäilin osastoo. Loppuun asti täytyy muita piinata! Buahahaha!!

Kaunista katsottavaa!

No mutta, mitäs se meidän hai on oikein syömässä? :D

Messutunnelmaa!

Emmi kai yrittää vihjailla, ettei saada tarpeeks ruokaa

 

Meidän oma McSilver ja taustatanssija-Ville

Ansku straippaa

ja kynäruiskuilee

Messupäivä vol. 2 ja jälkitunnelmaa

Seuraavat kuvat vaatii katsojaltaan sit vähän huumorintajua! Eli heikkohermoset älkää vaivautuko jatkaan. Tarkotuksena ei oo mollata ketään. =)

Valuma ei ole virhe,

mutta maalipinnan raju hilseily,

halkeamat,

tai lommot ei näytä kovin hyviltä.

Myöskään teippauksiin jääneet ilmakuplat

tai tyhjä eturengas ei kauheesti miellytä.

 Mikäli joku nyt kuitenkin katto noi kuvat ja kokee nyt katkeran piston sydämessään, niin Kiitos, Anteeks & Näkemiin!

Kuolema kuittaa univelat sit joskus, eikö?!

Siis miten toi kello voi taas olla noin paljon?! Ei tunnu vuorokaudessa olevan tarpeeks tunteja mulle!
Parina viime päivänä on tullu paiskittua "vähän" ylitöitä meidän mussukan parissa. Enää ei jaksa muistaa, et mitä on minäkin päivänä tehty, mut tässä vaiheessa taitaa olla olennaisinta se, et auto on lähes kasassa ja lähes kokonaan kiillotettu. Ja ehkä kaikista hienointa on se, että se vietiin tänään messupaikalle! Ite en valitettavasti päässy paikalle kasaileen messuosastoo, mut eiköhän meidän tehotiimi, joka paikalle lähetettiin, saanu mestan kondikseen.
Näistä parista viime päivästä voi mainita, ettei Corvette oo edelleenkään oikein suostunu täydelliseen yhteistyöhön meidän kanssa. Ensin judutaan vähän arpoon tiivisteiden paikkoja, sen jälkeen kasaillaan ovia ja ihmetellään, et kuinka ne voi mennä itestään lukkoon, ja sitten kun penkitkään ei enää suostu meneen omille paikoilleen, niin hermoromahdus ei oo kovin kaukana enää..
Torstaina oltiin Kimin kanssa (vapaaehtosesti) yötä myöten kasailemassa autoo kasaan. Ihmeellisen hyvin Kim, itse herra Malttamaton, jakso meidän väsynyttä juttua ja "kevyttä" pärräämistä kuunnella. Vaatii kyl aikamoista taitoo jo, kun neljä ihmistä seisoo samalla neliömetrillä ja yrittää kukin tehdä jotain omaa hommaansa.
Voi huh huh!
Nyt en kyl jaksa enää ruveta sensuroimaan tai muokkailemaan kuvia muutenkaan. Johan niitä on muutenki ollu näkyvillä, jos on vaan osannu kattoo oikeesta paikasta. Fiiliksiä päivitellään sit messuilta, kun vaan mahdollista. =) Tällä hetkellä on kyl jo vähän huojentunu olo! Toivottavasti selvitään lelu -showsta elävinä (voittajiahan me jo ollaan, kun kerta sinne asti ollaan päästy näinkin monen mutkan ja montun kautta) ;)

Raivokasta kiillotusta edustalla ja Ville taustalla asentelemassa

Herra Tuulilasin asentaja ei ihan ymmärtäny meidän juttuja aina välillä :D

Sähköpuolen osanottoo projektiin =)

Emmi levittelee kaareen kiveniskumassaa. Ville ja Silvonen kasailee keulaa

Kimil on 'Vetteen uued kummid..

..ja uus verhoilu penkeis :)

 

 

Keskiviikkoillan huumaa

15h koulupäivä. Ja tietysti ruokakuski unohti tuoda aterimet. Välillä pitää olla luova :D

Vähän taidetta väliin

Niin ne lapsoset lentää pesästä. Tautalla opettajamme Turisti-Jari sonnustautuneena oranssiin "Corvette-krääsään" :D

Damdidamdidam!!

Rohkeen ja tyhmän raja on välillä aika häilyvä, mut mä ajattelin nyt olla tyhmän rohkee. Corvetten kori saatiin tänään lakattua viimesen kerran, ja jopa ilman suurempia ongelmia! Ja nyt, kun sanon, et tilanne näyttää hyvältä, niin varmasti huomenna tapahtuu jotain katastrofaalisen kamalaa! Mut mä otan sen riskin.
Välihionnat ja pienehköt paikkamaalaukset on siis suoritettu ja nyt ei oo sit enää, kun irto-osien paikkailua ja lakkailua jäljellä. Sit aletaanki jännätä ettei kasausvaiheessa vaan tapahdu mitään, mikä viivästyttäis projektia.

Ensimmäisen lakkauksen jälkeen. Vesihionnat jo alotettu.

  Vesihionnan aikana muutamat kohdat hinkattiin puhki, mut ei annettu sen ressata, koska tiedossa oli, et joka tapauksessa joudutaan paikkamaalaan niitä skraiduja, mistä jo viime kerralla kerroinki. Hionnan jälkeen auto tönittiin takasin maalaamoon ja alettiin suojaan.

Ville ja Fellman suojaa nokkaa

Suojailun jälkeen suoritettiin paikkamaalaukset ja sit meidät heitettiinki taas vaihteeks pihalle. Ei muka oltais keretty lakkaan enää samana päivänä.. Eihän siinä ollukaa, ku koko loppu päivä enää jäljellä! Mut menköön nyt tän kerran. Harhautin itteeni loppu päivän ajan sillä, et kaivoin pyörän talvikätköstä ja lähdin poljeskeleen. Eipähän tarvinnu miettiä kouluhommia hetkeen.
Tänään käytiin  koko luokan kanssa lakkauksen vaiheet läpi heti aamusta. (Tutkittiin siis lakan käyttötekninen tiedote läpi ja käytiin vaihe vaiheelta kaikki lakkauskerrokset ja haihdutukset läpi.) Lakkana käytettiin Spies Heckerin HS Optimum kirkaslakka 8600:sta. Kyseinen lakka oli valittu sen takia, että se on helppokäyttöinen, siinä on erittäin hyvä kiilto ja tasoittuvuus sekä se on helppo ja nopea kiillottaa, jos tarve vaatii. Kovettajaksi oli valittu 3230, joka on hidas kovettaja. Tämän vuoksi haihdutusaikoihin ja kerroslukumääriin sekä -paksuuksiin kiinnitettiin nyt enemmän huomioo sillä valuttamisen vaara on suurempi.
Käyttöteknisessä tiedotteessa ohjeistetaan vetämään 1,5 kerrosta, mutta koska me oltiin jouduttu tekemään paikkamaalauksia ympäri autoo, niin päätettiin, et ensimmäinen kerros on paksuudeltaan ns. harso. Sen jälkeen vedettiinkin melkein täysi pinta, jonka annettiin haihtua tunnin verran hieman viileämmässä, jotta pinta jymähtää kunnolla ennen seuraavaa kerrosta. (Täten myös ehkäistiin valumien syntymistä.)

Ville harsottelee

Myös viimesen, eli täyden pinnan jälkeen haihdutettiin tunti ennen kuin uunitus laitettiin päälle. Myös uunitus kesti tunnin verran. Lakkapinta näytti muuten onnistuneelta, mutta paikoittain oli lennelly roskia ja karvoja ja kyllähän sinne yks valumakin saatiin, mut ne ei maailmaa kaada sillä ne on helppo korjata. Hyvin porukka hoiti homman kotiin ja oli kiva huomata, et ihmisten ruiskutustekniikka on kehittyny projektin aikana. =)

Lopullista pintaa.

Ei oo ihmekään, että porukkaa on hymyilytyttäny ja laulattanukin vähän viime päivinä, kun ollaan näinkin hyvässä jamassa. =) Nyt sit otetaan vielä pieni loppu rutistus ja hoidetaan loputkin hommat kunnialla päätökseen. Täytyy nyt vaan toivoo ettei tää itsevarmuus ja ylpeys oo noussu liian korkeelle omassa päässä. Tässä vaiheessa ei olis enää kiva joutua toteuttaan tätä, jo niin tutuks tullutta, ongelmien kautta voittoon -taktiikkaa. :D

Saanko seota nyt vai heti?!

 Ei taida multakaan elämää löytyä, kun perjantai-iltana klo.23 aikoihin vaan kirjottelen blogia. Ehkä nyt ne Jarin puheet hulluudesta alkaa vähän valottuun mullekin... NJÄÄH!! Taidan kuitenkin uskoo enemmän omistautuneisuuteen kun hulluuteen!! :D

Hienosti saatiin raidat maalattua ja suojattua ja loppu korikin sudittua väriin. Kylläpä oltiin ylpeitä itestämme, kun niin hyvin oltiin edetty. Keskiviikkona, just kun olin kouluun lähdössä, Ville laitto viestiä, että nyt on kaamee mahatauti iskeytyny ja ettei oo tulos kouluun. YÖK! Vähän aikaa siinä kelailin, et no ei kai siinä mitään, ehkäpä me pärjätään. Koululla sit Jarille ilmotus, et Ville ei oo tulossa, joten työnjohtotehtävät siirty kokonaan mun vastuulle. Siinä sit käytiin kieli keskellä suuta ja sormet ristissä irrottelemas Corvetten raitojen suojat, kaikeks onneks maalit ei lähteny teippien mukana. Muutamista kohdista oli päässy suojat vähä falskaamaan, joten sekoteltiin pienet määrät oikeita sävyjä ja siveltimin paikkamaalattiin raidat. Vaati kyl paikoittain aika tarkkaa kättä! Raidat myös karhennettiin ennen lakkausta.
Sit päästiinkin sekotteleen lakkaa. Sen kertanen itku-potku-raivari oli melko lähellä, kun lakkaukseen tarkoitettu ruisku oli vioittunu niin, että kaikki kamat valu liipasinta painamatta pihalle. Äkkiä ruisku vaihtoon ja tositoimiin! Jari kävi ensin vähän näyttämässä mallia ja kattomas, et homma alkaa pelittää. Pian siinä sit huomattiinkin, et pölynpoiston yhteydessä maalipintaan oli jääny pyyhintäjälkiä, jotka loisti lakan alta. Kuka olis arvannu, et homma kusee jossain vaiheessa!? Ite en jaksa yllättyä enää oikein mistään vastoinkäymisistä. Ei oo 'Vette ainakaan tylsä kumppani, sen kanssa sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain uutta ja jännää. No mut takas niihin skraiduihin, korjaillaan ne sit piiloon tos välihionnan jälkeen, joten no worries! Lakkaus onnistu oikein hyvin, lukuunottamatta muutamia roskia, ja uunituksen jälkeen tuupittiin Corvette takas halliin.
Perjantaina saatiin Villekin jo takas joukkoihin. Seuraavaks olikin sit luvassa ovien, konepeiton ja targa-palojen lakkaus.. mut eipäs niin hätäsesti, ensin piti taas vähän paikkailla maaleja. Suihkittiin vähän oranssia, ja sit vähän mustaa, ja sit yritettiin paikkailla siveltimin taas valkosta raitaa.. ei oikein taas sujunu, kun valkosen raidan päälle menny oranssi alkokin sekottuun valkoseen ja sotki koko jutun. Niinpä sit päätettiin, et lakkauksen ja välihionnan jälkeen tehdään valkonen raita kokonaan uusiks.. HUOH!
Villen kanssa sit käytiin suihkimassa lakat pintaan, tosin ruiskulla tuntu olevan jotain henkilökohtasia ongelmia, koska kuulosti enemmän siltä kun olis konekiväärillä ampunu, kuten Ville asian muotoili. Päättipä se ruisku sit sylkästä sisuksistaan toisen oven pintaan myös jonkun ihme maalilastusen, jonka pois saaminen tuntu lähes yliluonnollisen vaikeelta hommalta, joten kauheet jäljethän siitä sit jäi. Sopivan läski kerros lakkaa vaan päälle ja se melkein peitty. Todettiin vaan, et no se kuitenkin hiotaan ja lakataan vielä. Itku-potku-raivarin oireita oli siis tänäänkin ilmoilla, mut saatiin ne kuitenkin pidettyä aisoissa. :D
Samaan aikaan hallin puolella Tonit, Emmi ja Roosa oli saanu korin vesihionnan jo alulle. Siitä sit jatketaan maanantaina.
Vähän on tylsän puoleista nyt tää bloggaaminen, kun käsky on käyny, ettei enää saa julkasta kuvia ilman, et niitä on jotenkin muokannu ettei vaan loppuhuipennus paljastu. Pidetään siis jännitystä yllä näyttelyyn asti. :) Täytyypä perehtyä itekin siis noihin muokkaushommeleihin, et saadaan ees jtn piristystä näiden löpinöiden väliin.

Vi ses nästa vecka, hejdå!

Lopun alkua

Perjantaista:
Villen kans viimeisteltiin vielä muutamia kohtia Corvetten korista, ennen kun alettiin suojaamaan sitä raidotusta vasten. En sit tiiä, et kuinka tyhmänä toi Välkkynen meitä oikein pitää, kun se tuli siihen seisoskeleen ja ilmotti, et isot jehut oli soitellu ja sanonu, ettei meil oo varaa lähtee näyttelyyn. -_- Daa!! No eihän me uskottu sanaakaan! Siinäpä se päivä menikin, ku suojailtiin, jälleen kerran, kaikkia mahdollisia koloja.
Niiii ja luonnollisesti, ihan vaan aprillipäivän kunniaks otettiin 'Vettestä kuva, jota Roosa sit vähä muokkaili, ja jonka Jari julkas Finnsharkin foorumilla. Mitä ilmeisimmin meillä on erittäin  fiksuja seuraajia siellä, sillä ei kukaan oikein tuntunu uskovan, että oltais maalattu koria seuraavanlaisesti.. :D

Olishan se nyt tollasenaki söpö =)

Viikonloppu hujahtikin taas vauhdikkaasti ja tänään aamulla päästiin taas tositoimiin. Kimi tuli heti aamusta koululle ja siinä sit alettiin yhteistuumin miettimään, et minkäslaiset raidat nyt sit ois parhaimman näköset... Tunnin verran siinä sit menikin, kun fundeerattiin, et pistetäänkö vähän paksumpi vaiko kapeempi raita kehystämään toista raitaa.. Ja joku väittää, et naiset on vaikeita! Laittakaapa mies valitseen autoonsa raidotusta :D (Heh HEH!) Lopulta sit päädyttiin kuitenki siihe kapeempaan raitaan. Jaria ei pahemmin aamusta näkyny. Joidenkin mielestä ilmeisesti maailmassa on tärkeempiäkin asioita, kun Corvette. Itse en kyllä ymmärrä, että mitä se vois olla. o.O
Auto siirrettiin maalaamoon ja suojattiin loppuun. (Tässä vaiheessa Jarikin oli kaivautunu esiin kolostaan) Niinpä siinä sit alettiin maalaileen kapeampaa, valkoista raitaa. Eihän se nyt tietenkään ihan nappiin heti menny, kun huomattiin, et maali valuu ruiskun maalikiposta pihalle. Nopee fiksailu ja johan taas toimii! Ei falskannu enää mistää välistä ja maalipinnasta tuli hyvä!

Ville poistelee viimesiä roskia. Taustalla torikokous

Ville maalaa. Silvonen mittaa, et raitojen kohdille tulee varmasti maalia

Fanit rynnisti maalaamoon kesken työskentelyn :D

Joo tiiän, noissa kuvissa toi valkonen raita ei näytä kovin ohuelta, mut ideana onkin, et maalia on tarpeeks leveellä alueella, jotta raita saadaan suojattua, niin et se on varmasti valkonen eikä mistään jää paistaan hinkkaväri alta. Jos nyt tajusitte idean :D  Huomenna katotaan sen valkosen raidan lopullinen linja, et missä se kulkee ja suojataan se ja sit maalaillaan mustaa raitaa.. sit päästäänki jo toivottavasti maalaan loput oranssilla. Raidatkin maalataan vesiohenteisella maalilla, mut niitä ei lakata vielä tässä vaiheessa, vaan maaliin sekotetaan kovettajaa, joka, ylläri ylläri, kovettaa maalin. Ja sit toivotaan, että se maali pysyy kiinni, eikä lähde raitojen suojauksia poistettaessa. (Meillä on kyl vähän ikäviä kokemuksia kyseisestä tekniikasta, kun sitä kerran aiemmin ollaan käytetty, enkä yllättyis, jos Corvette päättäis antaa meille taas vähän takapakkia. Mut pessimisti ei pety!)

Hellurei ja hellät tunteet!

Niin että tota noin niin... Eilinen oli taas yks näistä Jos joku menee vikaan, niin ei loppukaan ihan nappiin mee -päivä. Päivähän alko loistavasti, kun naapurin mölyapinat tuli puoli 5 aikaan baarista kotiin pitään jatkoja ja porukkaa juoksi ja huusi rappukäytävässä enemmän ku laki sallii. Sitten ku oli lopulta saanu taas unen päästä kiinni, nii sit totta kai nukuin vähän pommiin ja tukka putkel sai taas kouluun mennä. Ensimmäinen havainto, kun kouluun pääsi oli, ettei Villee ja Toneja näy missään.. Oh my god! No Villehän onneks löyty melko nopeesti maalivarastosta, tosin ei niin hyvien uutisten kanssa. Corvetten pintavärin värikoodi oli vähän hukassa eikä kukaan tietenkään sitä ulkoo muistanu. Asia jätettiin vielä vähän hautumaan, koska eihän sitä nyt vielä tarvittu muuta, kun hiomavärin sävyn valitsemiseen. Siinä sit päädyttiin vaaleeseen sävyyn, ja eikun maalia tekeen. Heeeetkonen.. "Mites tää maalipurkki voi olla tyhjä??!!" Ville oli just tiistaina tarkistanu, et maalia varmasti riittää korin maalaamiseen.. Vähän aikaa siinä kipitettiin maalivarastosta toiseen ja pärrättiin samalla. Onneks täysinäinen purkki löyty pienen pörräämisen jälkeen. Huoh! Niih.. No.. Tota.. Ainuttakaan pohjamaaliruiskua ei ollu vapaana tai ehjänä.. Voi nyt pyhä jysäys sentään! Hetken odottelun jälkeen kuitenkin saatiin sit ruutta käyttöön. Ja nyt sit siihen maalin tekoon! Jeij! Vaihdettiin vanhasta maalipurkista kaatonokka uuteen purkkiin ja sekoteltiin maali hyvin, sit lähettiin kaataan maalia mittakuppiin.. Tietystihän se kansi vuotaa kuin seula ja pian onkin koko maalivaraston lattia maalissa. No mä siivoon, mä siivoon!
Lopulta päästiin maalaamaan. Aamusta heti piti maalata, mut miten ollakaan kello oli jo lähempänä puolta 11 ennen kun maalaamoon päästiin. Ilmeisesti oli vähän maalihuurut ja aamun hysteria noussu päähän, kun meno maalaamossa oli melko hulvatonta. :) Maalaus suju huolettomasti (sentään joku menee nappiin vielä).
Tyytyväisinä tultiin syömästä ja siinä odoteltiin, että uunitus saatais päätökseen, niin päästäis sit hinkkaileen koria. Siihen se hyvä tuuri sit taas tyssäskin, toinen Corvetten ovista keikahti alas telineestä. Tässä vaiheessa äkkiä kädet silmille. "Mikä tätä päivää oikein vaivaa?!? Mitä niin pahaa me muka ollaan tehty?!?" Jotain hyvää tässäkin kai on nähtävä. Kaikeks onneks kitti vaan vähän halkes oven reunasta. Nopee korjaus, ja pian ollaanki taas melkein aikataulussa. =)
Corvetten kori tuotiin hallin puolelle, ja kun se oli saatu jäähtymään alotettiinkin sit vesihionta.. Tässä vaiheessa oli hermot jo niin äärimmilleen venytetyt, ettei meinannu oikein työn teko sujua.. Tuntu vaan siltä et äksyili kaikille ja kiukutteli hinkatessaan. Kellon lähestyessä neljää, oikein odotti että pääsis pois, ettei vaan enää tulis mitään uusia vastoinkäymisiä eteen.

Tänään oli jo paljon hilpeempi fiilis ja melkein koko päivä kulutettiinkin sit autoo hinkatessa. Silvonen ja Fellman kävi maalaamassa ovet ja konepeiton hiomavärillä ja niitäkin päästään myös jatkaan huomenissa.

Pää, olkapäät, peppu.. pikku alkulämmittelyt ennen maalausta

Hyvä fiilis! Roosa ja Silvonen

Ville maalailee

Fellman maalailee

Silvonen osottelee ruiskulla

Fellmanilla on hupaisaa oven korjauksen kanssa :D