Damdidamdidam!!

Rohkeen ja tyhmän raja on välillä aika häilyvä, mut mä ajattelin nyt olla tyhmän rohkee. Corvetten kori saatiin tänään lakattua viimesen kerran, ja jopa ilman suurempia ongelmia! Ja nyt, kun sanon, et tilanne näyttää hyvältä, niin varmasti huomenna tapahtuu jotain katastrofaalisen kamalaa! Mut mä otan sen riskin.
Välihionnat ja pienehköt paikkamaalaukset on siis suoritettu ja nyt ei oo sit enää, kun irto-osien paikkailua ja lakkailua jäljellä. Sit aletaanki jännätä ettei kasausvaiheessa vaan tapahdu mitään, mikä viivästyttäis projektia.

Ensimmäisen lakkauksen jälkeen. Vesihionnat jo alotettu.

  Vesihionnan aikana muutamat kohdat hinkattiin puhki, mut ei annettu sen ressata, koska tiedossa oli, et joka tapauksessa joudutaan paikkamaalaan niitä skraiduja, mistä jo viime kerralla kerroinki. Hionnan jälkeen auto tönittiin takasin maalaamoon ja alettiin suojaan.

Ville ja Fellman suojaa nokkaa

Suojailun jälkeen suoritettiin paikkamaalaukset ja sit meidät heitettiinki taas vaihteeks pihalle. Ei muka oltais keretty lakkaan enää samana päivänä.. Eihän siinä ollukaa, ku koko loppu päivä enää jäljellä! Mut menköön nyt tän kerran. Harhautin itteeni loppu päivän ajan sillä, et kaivoin pyörän talvikätköstä ja lähdin poljeskeleen. Eipähän tarvinnu miettiä kouluhommia hetkeen.
Tänään käytiin  koko luokan kanssa lakkauksen vaiheet läpi heti aamusta. (Tutkittiin siis lakan käyttötekninen tiedote läpi ja käytiin vaihe vaiheelta kaikki lakkauskerrokset ja haihdutukset läpi.) Lakkana käytettiin Spies Heckerin HS Optimum kirkaslakka 8600:sta. Kyseinen lakka oli valittu sen takia, että se on helppokäyttöinen, siinä on erittäin hyvä kiilto ja tasoittuvuus sekä se on helppo ja nopea kiillottaa, jos tarve vaatii. Kovettajaksi oli valittu 3230, joka on hidas kovettaja. Tämän vuoksi haihdutusaikoihin ja kerroslukumääriin sekä -paksuuksiin kiinnitettiin nyt enemmän huomioo sillä valuttamisen vaara on suurempi.
Käyttöteknisessä tiedotteessa ohjeistetaan vetämään 1,5 kerrosta, mutta koska me oltiin jouduttu tekemään paikkamaalauksia ympäri autoo, niin päätettiin, et ensimmäinen kerros on paksuudeltaan ns. harso. Sen jälkeen vedettiinkin melkein täysi pinta, jonka annettiin haihtua tunnin verran hieman viileämmässä, jotta pinta jymähtää kunnolla ennen seuraavaa kerrosta. (Täten myös ehkäistiin valumien syntymistä.)

Ville harsottelee

Myös viimesen, eli täyden pinnan jälkeen haihdutettiin tunti ennen kuin uunitus laitettiin päälle. Myös uunitus kesti tunnin verran. Lakkapinta näytti muuten onnistuneelta, mutta paikoittain oli lennelly roskia ja karvoja ja kyllähän sinne yks valumakin saatiin, mut ne ei maailmaa kaada sillä ne on helppo korjata. Hyvin porukka hoiti homman kotiin ja oli kiva huomata, et ihmisten ruiskutustekniikka on kehittyny projektin aikana. =)

Lopullista pintaa.

Ei oo ihmekään, että porukkaa on hymyilytyttäny ja laulattanukin vähän viime päivinä, kun ollaan näinkin hyvässä jamassa. =) Nyt sit otetaan vielä pieni loppu rutistus ja hoidetaan loputkin hommat kunnialla päätökseen. Täytyy nyt vaan toivoo ettei tää itsevarmuus ja ylpeys oo noussu liian korkeelle omassa päässä. Tässä vaiheessa ei olis enää kiva joutua toteuttaan tätä, jo niin tutuks tullutta, ongelmien kautta voittoon -taktiikkaa. :D