Hellurei ja hellät tunteet!

Niin että tota noin niin... Eilinen oli taas yks näistä Jos joku menee vikaan, niin ei loppukaan ihan nappiin mee -päivä. Päivähän alko loistavasti, kun naapurin mölyapinat tuli puoli 5 aikaan baarista kotiin pitään jatkoja ja porukkaa juoksi ja huusi rappukäytävässä enemmän ku laki sallii. Sitten ku oli lopulta saanu taas unen päästä kiinni, nii sit totta kai nukuin vähän pommiin ja tukka putkel sai taas kouluun mennä. Ensimmäinen havainto, kun kouluun pääsi oli, ettei Villee ja Toneja näy missään.. Oh my god! No Villehän onneks löyty melko nopeesti maalivarastosta, tosin ei niin hyvien uutisten kanssa. Corvetten pintavärin värikoodi oli vähän hukassa eikä kukaan tietenkään sitä ulkoo muistanu. Asia jätettiin vielä vähän hautumaan, koska eihän sitä nyt vielä tarvittu muuta, kun hiomavärin sävyn valitsemiseen. Siinä sit päädyttiin vaaleeseen sävyyn, ja eikun maalia tekeen. Heeeetkonen.. "Mites tää maalipurkki voi olla tyhjä??!!" Ville oli just tiistaina tarkistanu, et maalia varmasti riittää korin maalaamiseen.. Vähän aikaa siinä kipitettiin maalivarastosta toiseen ja pärrättiin samalla. Onneks täysinäinen purkki löyty pienen pörräämisen jälkeen. Huoh! Niih.. No.. Tota.. Ainuttakaan pohjamaaliruiskua ei ollu vapaana tai ehjänä.. Voi nyt pyhä jysäys sentään! Hetken odottelun jälkeen kuitenkin saatiin sit ruutta käyttöön. Ja nyt sit siihen maalin tekoon! Jeij! Vaihdettiin vanhasta maalipurkista kaatonokka uuteen purkkiin ja sekoteltiin maali hyvin, sit lähettiin kaataan maalia mittakuppiin.. Tietystihän se kansi vuotaa kuin seula ja pian onkin koko maalivaraston lattia maalissa. No mä siivoon, mä siivoon!
Lopulta päästiin maalaamaan. Aamusta heti piti maalata, mut miten ollakaan kello oli jo lähempänä puolta 11 ennen kun maalaamoon päästiin. Ilmeisesti oli vähän maalihuurut ja aamun hysteria noussu päähän, kun meno maalaamossa oli melko hulvatonta. :) Maalaus suju huolettomasti (sentään joku menee nappiin vielä).
Tyytyväisinä tultiin syömästä ja siinä odoteltiin, että uunitus saatais päätökseen, niin päästäis sit hinkkaileen koria. Siihen se hyvä tuuri sit taas tyssäskin, toinen Corvetten ovista keikahti alas telineestä. Tässä vaiheessa äkkiä kädet silmille. "Mikä tätä päivää oikein vaivaa?!? Mitä niin pahaa me muka ollaan tehty?!?" Jotain hyvää tässäkin kai on nähtävä. Kaikeks onneks kitti vaan vähän halkes oven reunasta. Nopee korjaus, ja pian ollaanki taas melkein aikataulussa. =)
Corvetten kori tuotiin hallin puolelle, ja kun se oli saatu jäähtymään alotettiinkin sit vesihionta.. Tässä vaiheessa oli hermot jo niin äärimmilleen venytetyt, ettei meinannu oikein työn teko sujua.. Tuntu vaan siltä et äksyili kaikille ja kiukutteli hinkatessaan. Kellon lähestyessä neljää, oikein odotti että pääsis pois, ettei vaan enää tulis mitään uusia vastoinkäymisiä eteen.

Tänään oli jo paljon hilpeempi fiilis ja melkein koko päivä kulutettiinkin sit autoo hinkatessa. Silvonen ja Fellman kävi maalaamassa ovet ja konepeiton hiomavärillä ja niitäkin päästään myös jatkaan huomenissa.

Pää, olkapäät, peppu.. pikku alkulämmittelyt ennen maalausta

Hyvä fiilis! Roosa ja Silvonen

Ville maalailee

Fellman maalailee

Silvonen osottelee ruiskulla

Fellmanilla on hupaisaa oven korjauksen kanssa :D

Sarjassamme: Ongelmia Paratiisissa!

Hola!
Jees elikkä siis perjantaihan oli ihan painajaista!
En ehkä tuu tän projektin aikana enää sanoon, et nyt on kaikki mahdolliset vastoinkäymiset koettu.
Ei se kuitenkaan olis totta, koska aina tuntuu tulevan uusia mutkia matkaan. Corvette ei mitä ilmeisimmin halua poistua meidän hellästä huomasta.
Taidanpa laittaa linkin tonne Villen blogiin, kun siellä oli niin taidokkaasti kerrottu, et mitä kaikkia vastoinkäymisiä
sinä päivänä kohdattiin. Annetaan siis itse mestarin kertoa tarina.

Että niin... Eihän se nyt alkuun tuntunu ihan nappiin menevän.
Siinä vaiheessa, kun Corvette edelleen lökötteli keskellä hallin lattiaa, Jari lähesty mua puhelin korvallaan ja kysy, et liikeniskö mun tiimistäni, joku ajokortillinen, joka suostuis lähteen käymään Haagan ammattikoululla  hakemassa pienen paketin erikoismaaleja meille testaukseen. Koska tiesin, et se kaaos, minkä Corvette oli meidän ympärille luonu, olis Villellä "lähestulkoon" hanskassa, niin kukas muukaan olis ollu parempi vaihtoehto lähteen, kuin minä itse. :D Ja koska projektipäälikön ei oo soveliasta ajella itekseen pitkin maita ja mantuja, niin otin itelleni tietysti hovikuskin, ja siihen kunniatehtävään otin koulutoverini Satu Pellin. (Loistava valinta, sillä kyseisellä henkilöllä oli runsaasti ajokokemusta sekä vierailukokemus Haagasta aiemmilta vuosiltaan.) Niinpä me tytöt jätettiin pojat kamppailemaan Corvetten kanssa ja otettiin Jarilta vain pikaiset ajo-ohjeet sekä auton avaimet, ja ei kun menoks! (Tässä vaiheessa tilanne Corvetten kanssa oli : Me 1 - Corvette 3)
Ensimmäinen huomio koulun huikeeseen Nissaniin istuttaessa oli, ettei meillä ollu toimivaa radioo! Voi ei!!
No mut matka meni joutuisasti, kun kaks räpättävää akkaa istu samassa autossa. :D Haagassa meille ystävällisesti ojennettiin meidän erikoislähetys sekä hieman esiteltiin hienoja uusia tiloja. Vau!! Melkein vois olla kateellinen!
Sitten alkokin kotimatka. =) Hyvinkään kohdalla oli niin sakea lumimyräkkä, et moottoritiellä ajeltiin vaan noin 80km/h ja näkyvyys oli noin 50 metriä eteenpäin.. Maakuntamatkailua parhaimmillaan! Onneks selvittiin ehjinä takas koululle. Siihen mennessä jätkät oli saanu Corvetten suojattua ja rasvanpoisto oli meneillään. :) Itsepä jouduin jälleen kerran jättämään maalauskarkelot muille, kun jouduin lähteen suorittaan "siviilielämän" asioita. Mut taidokkaastihan Ville ja Silvonen oli homman hoitanu, kuten tänä aamuna pääsin toteemaan, kun kouluun menin. =)
Tänään sit hinkutettiin epoksin pinta auki ja tuupattiin auto takas maalaamoon kolmen tunnin uunitukseen. (Tällä testattiin, ettei mitkään korjaukset enää lähde maalin alla elämään.) Kaikeks onneks mitään merkkejä elämisestä ei havaittu! JEE!! =) Villen kanssa siinä odotellessa viimeisteltiin Corvetten ovet, jonka jälkeen Ville ja Tonit kävi ne sit maalaamassa. Huomenna toivottavasti Lotta ja Hedda saa  konepeiton maalauskuntoon. En tiiä uskaltaako tässä nyt enää mennä sanoon, et hyvältä näyttää, kun kuitenki sit tapahtuu jotain katastrofeja. Niinpä taidankin tyytyä lisäileen vaan vähän kuvia. :D

Niin siis meidän piti mennä sinne maalaamaan..

Saihan ne pojat sen suojattua :)

Villen ja Silvosen taidon näyte

Apparin ovi maalattuna

Huomisesta ja tästä viikosta viel sen verran, et seuraavaks kori ja ovet hiotaan P240 hiomapaperilla kumisia kittilastoja apuna käyttäen. (Ne taipuu parhaiten auton muotoihin ja täten saadaan tasaisin lopputulos.) Sitten päästäänkin rykäseen hiomaväriä pintaan, joka sitten vuorostaan on päätetty hioa vesissä.
Mutta palaillaan asiaan sitten myöhemmin. =)

Voi kyllä!

Nyt uskaltaa jo vähän hymyillä. Alkuviikko on menny pienehkön paineen alla, kun ollaan jouduttu varaviikolle venyttään näitä kittailuja. Ei ihan kauheesti oo huvittanu päivitellä blogiakaan, kun ei tääl lukis muuta, kun et "hioin. kittasin. hioin. kittasin". On siinä meinannu kittilastat sun muut tavarat lennellä, kun on tuntunu, ettei homma etene.
Mut tänään, viimeinkin tuli vähän vapautuneempi ja ilonen olo, kun homma eteni mallikkaasti. Elikkä siis Silvonen on saanu peräpään kuosiin, Ville on hoitanu kuskin puolen oven ja etulokareiden kulmat, ite oon hinkannu apparin puolen oven ja viimeistelly keulaa, Fellman on hääränny keulan parissa ja kolmosluokkalaisista saadut vahvistukset, Lotta ja Hedda, on työstäny konepeittoo ja keulaa.
Jäätiin tänään Villen ja Silvosen kans viel pariks tunniks ylitöihin, kun ei meil mitään muutakaan elämää tunnu olevan. Opettajat ei kyl oikein vieläkään tunnu ymmärtävän tätä meidän intohimoo corvettee kohtaan. Väittävät vaan meitä hulluiks.. Taitavat vaan olla kateellisia, kun ei ite jaksa enää samanlaisella tarmolla painaa duunia! :D
   No mut jokatapauksessa, etulokarit on valmiit, joten konepeitto nyppästiin irti korista, koska ollaan päätetty maalata se sit irrallaan, ja koska se on viel vähän kesken.. Sama juttu ovien kanssa. Huomenna aamulla tehdään koriin viel viimeistely hionnat ja sit tuupitaan se maalaamoon suojattavaks ja maalattavaks.. Melkein tuntuu haikeelta, vaikka sitä hommaa nyt viel riittääkin. Nyt vaan täytyy toivoo et pysytään aikataulussa tästä eteenpäin. =) Mut täl hetkel oon kyl ihan tyytyväinen tilanteeseen, enkä uskokaan, et täs enää mitään suurempii yllätyksii tulee vastaan. Tai ainakin hartaasti toivon niin. :D Ainii ja kävihän Kimmonkin taas hääräämässä auton jarrujen parissa ja säätämässä vähän ovia meidän kanssa. :D

Alkuviikosta näytti vielä tältä...

..sit näytti tältä...

Ihan tuoreinta kuvaa ei viel oo saatavilla, kun koulussa tuntuu joku säästöbudjetti olevan käytössä, kun noiden opettajien tarvii kesken työnteon sammuttaa valotkin hallista. Nii koita nyt sit siel pimees saada hyviä kuvia. :D Huomenna sit pääsee leikkiin taas paparazzia ja päivitteleen tänne uusinta kuvaa. =)

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin ilo lopettaa!

Päivitystä pukkaa!

Jiihaaa, nyt, kun sain tän koneen kerrankin toimiin sillai niiku pitää, nii laitan niitä kuvia.

Tuulilasi nyppästy irti

Jani valmistautuu koetukseen

Sit vähä vingutetaan... Villellä vähän epäilevä ilme :D

... ja vingutetaan...

... ja vingutetaan.

Kimmo näyttää Aleksille, Jerelle ja Harrille perämurikan asennusta.

Vaikka Jani onkin meidän opettaja, niin nyt se toimi meidän alaisena. Ja hienosti se tuulilasin kehikko saatiinki "siistittyä", mut kun maanantaina se piti sit maalata, nii olishan se nyt pitäny arvata, että se hulttio (eli Jani) viskasee hanskat käsistään ja lopettaa hommat siihen. Oli siinäkin mulla työntekijä! :D Saatiin sit Villen kans maalailla ite se kehikko.

Kehikko ja auton sisustaa maalattuna

Tänään saatiin ne konepeiton ja etulokareiden kulmien paikkauksetkin taas eteneen, viimeinkin! Ja Jari kävi vähän neuvomassa, et mitenkä kittauksia aletaan viimeisteleen, joten eiköhän me ne muodot vielä kohdilleen saada. =)

Lasikuitua pintaan, taas.

Palaset kuidutettiin alareunoista kiinni, ja jätettiin kuivumaan. Pienehkön puristusvoiman avulla palanen ehkä jopa saadaan pysyyn oikeessa muodossaan. :D Huomenna sit päästään vähän sorvaileen taas reunoja nätimmiks.

Eipä täs sit mitään muuta tähän hätään, kun et Kauniita unia ja oman kullan kuvia! <3

Missä olet motivaationi?!

Viikko lyllersi sit päätökseensä, ja jotenki tuntuu ettei oikein mitään saatu aikaseks. Corvetten tuulilasi käytiin nyppäsemässä irti ja jäljelle jäi vaan mukavan rapsakka.. öö.. tuulilasin kehikko..? Ville viipelsi opastamassa muita oppilaita askareissaan ja Silvoselleki nakitettiin muuta hommaa, joten Emmi, minä ja toinen Toni jatkettiin kittailua. Opettaja Jan Toivonen kiskas omat haalarinsa niskaan ja tuli herttasesti hääräileen sen kehikon kanssa. Perjantainakaan ei oikein saatu mitään aikaseks, kun Nevalaisen Kimmo tuli kasaileen takapäätä taas kokoon. Ite jouduin luovuttaan jo puolen päivän aikoihin, mut onneks Ville ja Silvonen jäi kuunteleen Kimmon neuvoja, joten no worries! =) Maanantaina Jani pääseekin toivottavasti sit maalaileen ja sillä välin me Emmin ja Villen kans pidetään pikku palaveria Jarin kanssa ja sovitaan vähän aikataulutuksesta.

Kuvia lisäilen sit, kun päästään tän tietokoneen kans yhteisymmärrykseen.. Voihan teknologia sentään!

Back in business!

Tänään on ihan loistava päivä päivittää blogia!
Aamuhan meni mukavasti siinä, kun katteltiin Jarin häärimistä yhden Kian etupuskurin muovikorjauksen kimpussa. Vaikkakin kyseinen korjaustapa oli jo ennestään tuttu, niin oli ihan jees virkistää muistiaan kyseisen asian tiimoilta. Kertaushan on opintojen äiti! Ja hienostihan se paikkailu onnistu. Jos nyt iskettäis haljennu puskuri eteen, niin kyl uskoisin, et sen korjaaminen hoituis.

Tiivistelmä muovikorjauksesta:
- Puskurin vauriokohta puhdistetaan rasvanpoistoaineella huolellisesti.
- Halkeaman päähän porataan reikä, joka estää halkeaman jatkumisen sekä poistaa jännitystä.
- Vauriokohta ja sitä ympäröivä alue hiotaan P180 hiomapaperilla.
- Paikkamateriaalista leikataan sopivan kokoinen, joka sitten kiinnitetään puskurin taustapuolelle.
- Korjattavan alueen taustapuoli käsitellään paikkamateriaalin pohusteella, jonka annetaan vaikuttaa 5 minuuttia ennen      paikkamateriaalista leikatun palasen kiinnitystä.
- Halkeaman reunat viistetään V-muotoon, jotta liimapinta-ala kasvaisi (takaa paremman pysyvyyden).
- Vaurion etupuoli käsitellään muovipohjusteaineella ja sen annetaan vaikuttaa 10 minuuttia ennen liimausten          aloitusta.
- Liima levitetään tasaiseksi kerrokseksi halkeamaan ja annetaan kuivua 20 minuuttia, jonka jälkeen se hiotaan    P180 hiomapaperilla. Mikäli liimattuun kohtaan on vielä jäänyt koloja, ne täytetään uudella                           liimakerroksella.
- Kun vauriokohta on hiottu tasaiseksi, se voidaan maalata.


Jarin touhuilujen välissä päästiin livistämään myös Corvetten kimppuun. Kittailut ja hionta jatku omalla rutiinillaan vaikkakin motivaatio on vähän tuntunu olevan hukassa loman jälkeen. Ja ihan niinku lomalla lupasin, niin nyt on luvassa vähän päivitystä tapahtuneista.
Elikkä siis ennen hiihtolomalle lähtöö konepeiton ja etulokareiden välistä "pientä" haritusta alettiin korjailla. (Osan kuvista kävin sniikkailemas Villeltä)

Lokarin kulma hiottiin lasikuidulle ja sit teipattiin huolellisesti

Sit pursotettiin uretaania...

...joka sit hiottiin oikeeseen muotoon

Uretaani teipattiin piiloon ja teipin pinta vahattiin

Vähän hartsia ja lasikuitumattoo pintaan

Kun muotti oli otettu irti korista, kulmaa vähän paksunnettiin valmiiks

Ja tässä sovitellaan palaa paikalleen

Kittailut on edenny hyvää vauhtia ja muodot alkaa jo löytyyn. =)

Etukulma on jouduttu rakentaan uusiks...

... samaten takapää

Tän lisäks myös ovet on asennettu kiinni ja niiden kittailut alotettu.

Ville ja Aleksi säätää ovien kanssa

Ovethan luonnollisesti on kans korin kanssa vähän eri tasassa

Auton perästä nyhdettiin ennen lomalle lähtöö joitain osia irti, tai no oikeestaan lähes kaikki, pelkät renkaat tais vaan jäädä paikoilleen. Kyseiset osat, joista mulla ei luonnollisestikaan oo hajuukaan, et mitä ne oli, nii ne meni huoltoon ja tän viikon lopulla Corvette-asiantuntija Kimmo Nevalainen tulee kasaileen ne sit takasin kiinni. Samalla myös aiotaan vähän hiillostaa miestä, et mitenkäs koria oikein kuuluis kittailla ja hioo, jotta kaikki osat, kuten puskurit, saatais sopiin autoon ja täten myös näyttään hyviltä.

Kimmo, Kim ja Aleksi ihmettelee vastairroitettua Corvetten perämurikkaa

Hiihtolomailua!

Aattelinpa, et nyt kun on loma, niin lomailisin oikein huolella, et sit jaksais taas painaa koulussa hulluna ylitöitä. Noh, kyseinen suunnitelma veti vesiperät puoli kahdeksan jälkeen maanantaiaamuna, kun puhelin soi ja mua pyydettiin tuleen kaupalle töihin heti, kun vaan pääsen... "nii ja jos sit viel viittisit tehdä sen ja tän ja tonkin päivän nää ja nää vuorot"
Siinä samassa hiipi takavasemmalta mieleeni, et eipähän ainakaan tarvii ajatella koulujuttuja lomalla! JEE!!
Kaikki menee hienosti, kunnes asiakkaita alkaa valumaan kohti kassaa ja mitäs muutakaan ne ostaa, kun mämmiä! Suora vihjaus joltain ylemmältä taholta, sanon minä. Mämmi = Pääsiäinen = American Car Show = Corvette!!! EIH!!! Siinä mä vaan istun, kun Corvette kyhjöttää hallissa, eikä kukaan tee mitään. Blaah!
Mut ei pidä masentua, onhan täs nyt viel aikaa ahertaa ennen Showta ja hyvälle mallille päästiin ennen lomalle lähtöö.
Kun kuitenkin itelleni lupasin, niin en nyt lomalla mieti koulujuttuja tän enempää. Joten kerronpa sit ehkäpä ens viikolla, jos saan hommattua viime viikon kuvia, et mihin pisteeseen ollaan päästy projektin suhteen. Ne, jotka ei nyt malta pysyä pöksyissään ens viikkoon asti, niin kannattaa käydä tsekkaamas Villen blogia, koska siel oli ainakin kivasti jo päivitelty viime viikon tietoja. =)