JAU !

Lähes viiden kuukauden työrupeema on kohta takana. Vähän on jo haikee olo! Miten tää voikin aina olla näin vaikeeta luopua näistä projekteista?! Fiilis on kyl aivan mahtava, samoin ku messut ja meidän porukka.
Aattelin kyl etten ennen messujen loppua päivittelis tänne mitään, mut jotenki alkaa tuntuun, et yhteen päivitykseen ei saa kaikkee mahtavaa (ja mahdotonta) kerrottua. :D
Elikkäs ensimmäisenä päivänä lähdettiin liikkeelle koululta vähän ennen kymmentä.. Innolla jo odotin, et miltä se messuosasto nyt sit näyttää, ja et mitä kaikkee mahtavaa paikka ylipäänsä pitää sisällään. Paikanpäällä piti hetken aikaa pyöritellä silmiään, kun se meidän loossi oli niin paljon suuremman olonen, kun mitä viime vuonna. Woouuuh! Ja mites se Corvette! Törkeen hienosti aseteltu siihen telineille! Aijjai!!
Pidemmittä puheitta siinä sit kiskottiin Corvettepaidat ja -lippikset sekä kouluhaalarit päälle ja sit vahaileen 'Vettee. Kun osasto oltiin saatu kuosiin, lähettiin vähän kierteleen ja katteleen, et millasia taidonnäytteitä messuilta tänä vuonna löytyy.. Ja niitähän siellä riittää ihailtavaks!
Corvette on päässy monien kameroiden ja silmäparien kohteeks, ja mikäli meille on totta puhuttu, niin positiivista palautetta on satanu. =) Eikä tässä oo enää vastoinkäymisiäkään tullu vastaan. Taitaa kaara tykätä salamavalojen räiskeestä!
Ihan rehellisesti voin myöntää, ettei Corvettekaan täydellinen pinnaltaan oo, mut onpa siinä kierrellessä silmiin pistäny muidenkin teoksissa viimeistelyä vaativia kohtia. Ammattikoulupohjalta siis törkeen hyvä suoritus, kun vertaa, et mistä lähdettiin!
Pari viime päivää tässä onki hujahtanu aika vauhdikkaasti ja välillä melko levottomissa merkeissäkin. :D (Varsinki kotimatkat on ollu h u l v a t t o m i a !) Tänään vähän tuunattiin aamulla meidän Party Wagonia ja kiinnitettiin sen kattoon discopallo! Nytpä ne ajomatkat vasta onkin mahtavia! Toivottavasti kuskilla vaan kestää hermot, kun joutuu meidän hölötystä ja naurua kuunteleen. (Korvatulpat vois olla aika kova juttu!)
Tänään, kun messupaikalle päästiin, niin pomon elkein, luonnollisesti, laitoin muut puunaamaan Corvetten kiiltäväks sillä aikaa, kun ite siinä vähän järkkäilin osastoo. Loppuun asti täytyy muita piinata! Buahahaha!!

Kaunista katsottavaa!

No mutta, mitäs se meidän hai on oikein syömässä? :D

Messutunnelmaa!

Emmi kai yrittää vihjailla, ettei saada tarpeeks ruokaa

 

Meidän oma McSilver ja taustatanssija-Ville

Ansku straippaa

ja kynäruiskuilee

Messupäivä vol. 2 ja jälkitunnelmaa

Seuraavat kuvat vaatii katsojaltaan sit vähän huumorintajua! Eli heikkohermoset älkää vaivautuko jatkaan. Tarkotuksena ei oo mollata ketään. =)

Valuma ei ole virhe,

mutta maalipinnan raju hilseily,

halkeamat,

tai lommot ei näytä kovin hyviltä.

Myöskään teippauksiin jääneet ilmakuplat

tai tyhjä eturengas ei kauheesti miellytä.

 Mikäli joku nyt kuitenkin katto noi kuvat ja kokee nyt katkeran piston sydämessään, niin Kiitos, Anteeks & Näkemiin!

Kuolema kuittaa univelat sit joskus, eikö?!

Siis miten toi kello voi taas olla noin paljon?! Ei tunnu vuorokaudessa olevan tarpeeks tunteja mulle!
Parina viime päivänä on tullu paiskittua "vähän" ylitöitä meidän mussukan parissa. Enää ei jaksa muistaa, et mitä on minäkin päivänä tehty, mut tässä vaiheessa taitaa olla olennaisinta se, et auto on lähes kasassa ja lähes kokonaan kiillotettu. Ja ehkä kaikista hienointa on se, että se vietiin tänään messupaikalle! Ite en valitettavasti päässy paikalle kasaileen messuosastoo, mut eiköhän meidän tehotiimi, joka paikalle lähetettiin, saanu mestan kondikseen.
Näistä parista viime päivästä voi mainita, ettei Corvette oo edelleenkään oikein suostunu täydelliseen yhteistyöhön meidän kanssa. Ensin judutaan vähän arpoon tiivisteiden paikkoja, sen jälkeen kasaillaan ovia ja ihmetellään, et kuinka ne voi mennä itestään lukkoon, ja sitten kun penkitkään ei enää suostu meneen omille paikoilleen, niin hermoromahdus ei oo kovin kaukana enää..
Torstaina oltiin Kimin kanssa (vapaaehtosesti) yötä myöten kasailemassa autoo kasaan. Ihmeellisen hyvin Kim, itse herra Malttamaton, jakso meidän väsynyttä juttua ja "kevyttä" pärräämistä kuunnella. Vaatii kyl aikamoista taitoo jo, kun neljä ihmistä seisoo samalla neliömetrillä ja yrittää kukin tehdä jotain omaa hommaansa.
Voi huh huh!
Nyt en kyl jaksa enää ruveta sensuroimaan tai muokkailemaan kuvia muutenkaan. Johan niitä on muutenki ollu näkyvillä, jos on vaan osannu kattoo oikeesta paikasta. Fiiliksiä päivitellään sit messuilta, kun vaan mahdollista. =) Tällä hetkellä on kyl jo vähän huojentunu olo! Toivottavasti selvitään lelu -showsta elävinä (voittajiahan me jo ollaan, kun kerta sinne asti ollaan päästy näinkin monen mutkan ja montun kautta) ;)

Raivokasta kiillotusta edustalla ja Ville taustalla asentelemassa

Herra Tuulilasin asentaja ei ihan ymmärtäny meidän juttuja aina välillä :D

Sähköpuolen osanottoo projektiin =)

Emmi levittelee kaareen kiveniskumassaa. Ville ja Silvonen kasailee keulaa

Kimil on 'Vetteen uued kummid..

..ja uus verhoilu penkeis :)

 

 

Keskiviikkoillan huumaa

15h koulupäivä. Ja tietysti ruokakuski unohti tuoda aterimet. Välillä pitää olla luova :D

Vähän taidetta väliin

Niin ne lapsoset lentää pesästä. Tautalla opettajamme Turisti-Jari sonnustautuneena oranssiin "Corvette-krääsään" :D

Damdidamdidam!!

Rohkeen ja tyhmän raja on välillä aika häilyvä, mut mä ajattelin nyt olla tyhmän rohkee. Corvetten kori saatiin tänään lakattua viimesen kerran, ja jopa ilman suurempia ongelmia! Ja nyt, kun sanon, et tilanne näyttää hyvältä, niin varmasti huomenna tapahtuu jotain katastrofaalisen kamalaa! Mut mä otan sen riskin.
Välihionnat ja pienehköt paikkamaalaukset on siis suoritettu ja nyt ei oo sit enää, kun irto-osien paikkailua ja lakkailua jäljellä. Sit aletaanki jännätä ettei kasausvaiheessa vaan tapahdu mitään, mikä viivästyttäis projektia.

Ensimmäisen lakkauksen jälkeen. Vesihionnat jo alotettu.

  Vesihionnan aikana muutamat kohdat hinkattiin puhki, mut ei annettu sen ressata, koska tiedossa oli, et joka tapauksessa joudutaan paikkamaalaan niitä skraiduja, mistä jo viime kerralla kerroinki. Hionnan jälkeen auto tönittiin takasin maalaamoon ja alettiin suojaan.

Ville ja Fellman suojaa nokkaa

Suojailun jälkeen suoritettiin paikkamaalaukset ja sit meidät heitettiinki taas vaihteeks pihalle. Ei muka oltais keretty lakkaan enää samana päivänä.. Eihän siinä ollukaa, ku koko loppu päivä enää jäljellä! Mut menköön nyt tän kerran. Harhautin itteeni loppu päivän ajan sillä, et kaivoin pyörän talvikätköstä ja lähdin poljeskeleen. Eipähän tarvinnu miettiä kouluhommia hetkeen.
Tänään käytiin  koko luokan kanssa lakkauksen vaiheet läpi heti aamusta. (Tutkittiin siis lakan käyttötekninen tiedote läpi ja käytiin vaihe vaiheelta kaikki lakkauskerrokset ja haihdutukset läpi.) Lakkana käytettiin Spies Heckerin HS Optimum kirkaslakka 8600:sta. Kyseinen lakka oli valittu sen takia, että se on helppokäyttöinen, siinä on erittäin hyvä kiilto ja tasoittuvuus sekä se on helppo ja nopea kiillottaa, jos tarve vaatii. Kovettajaksi oli valittu 3230, joka on hidas kovettaja. Tämän vuoksi haihdutusaikoihin ja kerroslukumääriin sekä -paksuuksiin kiinnitettiin nyt enemmän huomioo sillä valuttamisen vaara on suurempi.
Käyttöteknisessä tiedotteessa ohjeistetaan vetämään 1,5 kerrosta, mutta koska me oltiin jouduttu tekemään paikkamaalauksia ympäri autoo, niin päätettiin, et ensimmäinen kerros on paksuudeltaan ns. harso. Sen jälkeen vedettiinkin melkein täysi pinta, jonka annettiin haihtua tunnin verran hieman viileämmässä, jotta pinta jymähtää kunnolla ennen seuraavaa kerrosta. (Täten myös ehkäistiin valumien syntymistä.)

Ville harsottelee

Myös viimesen, eli täyden pinnan jälkeen haihdutettiin tunti ennen kuin uunitus laitettiin päälle. Myös uunitus kesti tunnin verran. Lakkapinta näytti muuten onnistuneelta, mutta paikoittain oli lennelly roskia ja karvoja ja kyllähän sinne yks valumakin saatiin, mut ne ei maailmaa kaada sillä ne on helppo korjata. Hyvin porukka hoiti homman kotiin ja oli kiva huomata, et ihmisten ruiskutustekniikka on kehittyny projektin aikana. =)

Lopullista pintaa.

Ei oo ihmekään, että porukkaa on hymyilytyttäny ja laulattanukin vähän viime päivinä, kun ollaan näinkin hyvässä jamassa. =) Nyt sit otetaan vielä pieni loppu rutistus ja hoidetaan loputkin hommat kunnialla päätökseen. Täytyy nyt vaan toivoo ettei tää itsevarmuus ja ylpeys oo noussu liian korkeelle omassa päässä. Tässä vaiheessa ei olis enää kiva joutua toteuttaan tätä, jo niin tutuks tullutta, ongelmien kautta voittoon -taktiikkaa. :D

Saanko seota nyt vai heti?!

 Ei taida multakaan elämää löytyä, kun perjantai-iltana klo.23 aikoihin vaan kirjottelen blogia. Ehkä nyt ne Jarin puheet hulluudesta alkaa vähän valottuun mullekin... NJÄÄH!! Taidan kuitenkin uskoo enemmän omistautuneisuuteen kun hulluuteen!! :D

Hienosti saatiin raidat maalattua ja suojattua ja loppu korikin sudittua väriin. Kylläpä oltiin ylpeitä itestämme, kun niin hyvin oltiin edetty. Keskiviikkona, just kun olin kouluun lähdössä, Ville laitto viestiä, että nyt on kaamee mahatauti iskeytyny ja ettei oo tulos kouluun. YÖK! Vähän aikaa siinä kelailin, et no ei kai siinä mitään, ehkäpä me pärjätään. Koululla sit Jarille ilmotus, et Ville ei oo tulossa, joten työnjohtotehtävät siirty kokonaan mun vastuulle. Siinä sit käytiin kieli keskellä suuta ja sormet ristissä irrottelemas Corvetten raitojen suojat, kaikeks onneks maalit ei lähteny teippien mukana. Muutamista kohdista oli päässy suojat vähä falskaamaan, joten sekoteltiin pienet määrät oikeita sävyjä ja siveltimin paikkamaalattiin raidat. Vaati kyl paikoittain aika tarkkaa kättä! Raidat myös karhennettiin ennen lakkausta.
Sit päästiinkin sekotteleen lakkaa. Sen kertanen itku-potku-raivari oli melko lähellä, kun lakkaukseen tarkoitettu ruisku oli vioittunu niin, että kaikki kamat valu liipasinta painamatta pihalle. Äkkiä ruisku vaihtoon ja tositoimiin! Jari kävi ensin vähän näyttämässä mallia ja kattomas, et homma alkaa pelittää. Pian siinä sit huomattiinkin, et pölynpoiston yhteydessä maalipintaan oli jääny pyyhintäjälkiä, jotka loisti lakan alta. Kuka olis arvannu, et homma kusee jossain vaiheessa!? Ite en jaksa yllättyä enää oikein mistään vastoinkäymisistä. Ei oo 'Vette ainakaan tylsä kumppani, sen kanssa sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain uutta ja jännää. No mut takas niihin skraiduihin, korjaillaan ne sit piiloon tos välihionnan jälkeen, joten no worries! Lakkaus onnistu oikein hyvin, lukuunottamatta muutamia roskia, ja uunituksen jälkeen tuupittiin Corvette takas halliin.
Perjantaina saatiin Villekin jo takas joukkoihin. Seuraavaks olikin sit luvassa ovien, konepeiton ja targa-palojen lakkaus.. mut eipäs niin hätäsesti, ensin piti taas vähän paikkailla maaleja. Suihkittiin vähän oranssia, ja sit vähän mustaa, ja sit yritettiin paikkailla siveltimin taas valkosta raitaa.. ei oikein taas sujunu, kun valkosen raidan päälle menny oranssi alkokin sekottuun valkoseen ja sotki koko jutun. Niinpä sit päätettiin, et lakkauksen ja välihionnan jälkeen tehdään valkonen raita kokonaan uusiks.. HUOH!
Villen kanssa sit käytiin suihkimassa lakat pintaan, tosin ruiskulla tuntu olevan jotain henkilökohtasia ongelmia, koska kuulosti enemmän siltä kun olis konekiväärillä ampunu, kuten Ville asian muotoili. Päättipä se ruisku sit sylkästä sisuksistaan toisen oven pintaan myös jonkun ihme maalilastusen, jonka pois saaminen tuntu lähes yliluonnollisen vaikeelta hommalta, joten kauheet jäljethän siitä sit jäi. Sopivan läski kerros lakkaa vaan päälle ja se melkein peitty. Todettiin vaan, et no se kuitenkin hiotaan ja lakataan vielä. Itku-potku-raivarin oireita oli siis tänäänkin ilmoilla, mut saatiin ne kuitenkin pidettyä aisoissa. :D
Samaan aikaan hallin puolella Tonit, Emmi ja Roosa oli saanu korin vesihionnan jo alulle. Siitä sit jatketaan maanantaina.
Vähän on tylsän puoleista nyt tää bloggaaminen, kun käsky on käyny, ettei enää saa julkasta kuvia ilman, et niitä on jotenkin muokannu ettei vaan loppuhuipennus paljastu. Pidetään siis jännitystä yllä näyttelyyn asti. :) Täytyypä perehtyä itekin siis noihin muokkaushommeleihin, et saadaan ees jtn piristystä näiden löpinöiden väliin.

Vi ses nästa vecka, hejdå!

Lopun alkua

Perjantaista:
Villen kans viimeisteltiin vielä muutamia kohtia Corvetten korista, ennen kun alettiin suojaamaan sitä raidotusta vasten. En sit tiiä, et kuinka tyhmänä toi Välkkynen meitä oikein pitää, kun se tuli siihen seisoskeleen ja ilmotti, et isot jehut oli soitellu ja sanonu, ettei meil oo varaa lähtee näyttelyyn. -_- Daa!! No eihän me uskottu sanaakaan! Siinäpä se päivä menikin, ku suojailtiin, jälleen kerran, kaikkia mahdollisia koloja.
Niiii ja luonnollisesti, ihan vaan aprillipäivän kunniaks otettiin 'Vettestä kuva, jota Roosa sit vähä muokkaili, ja jonka Jari julkas Finnsharkin foorumilla. Mitä ilmeisimmin meillä on erittäin  fiksuja seuraajia siellä, sillä ei kukaan oikein tuntunu uskovan, että oltais maalattu koria seuraavanlaisesti.. :D

Olishan se nyt tollasenaki söpö =)

Viikonloppu hujahtikin taas vauhdikkaasti ja tänään aamulla päästiin taas tositoimiin. Kimi tuli heti aamusta koululle ja siinä sit alettiin yhteistuumin miettimään, et minkäslaiset raidat nyt sit ois parhaimman näköset... Tunnin verran siinä sit menikin, kun fundeerattiin, et pistetäänkö vähän paksumpi vaiko kapeempi raita kehystämään toista raitaa.. Ja joku väittää, et naiset on vaikeita! Laittakaapa mies valitseen autoonsa raidotusta :D (Heh HEH!) Lopulta sit päädyttiin kuitenki siihe kapeempaan raitaan. Jaria ei pahemmin aamusta näkyny. Joidenkin mielestä ilmeisesti maailmassa on tärkeempiäkin asioita, kun Corvette. Itse en kyllä ymmärrä, että mitä se vois olla. o.O
Auto siirrettiin maalaamoon ja suojattiin loppuun. (Tässä vaiheessa Jarikin oli kaivautunu esiin kolostaan) Niinpä siinä sit alettiin maalaileen kapeampaa, valkoista raitaa. Eihän se nyt tietenkään ihan nappiin heti menny, kun huomattiin, et maali valuu ruiskun maalikiposta pihalle. Nopee fiksailu ja johan taas toimii! Ei falskannu enää mistää välistä ja maalipinnasta tuli hyvä!

Ville poistelee viimesiä roskia. Taustalla torikokous

Ville maalaa. Silvonen mittaa, et raitojen kohdille tulee varmasti maalia

Fanit rynnisti maalaamoon kesken työskentelyn :D

Joo tiiän, noissa kuvissa toi valkonen raita ei näytä kovin ohuelta, mut ideana onkin, et maalia on tarpeeks leveellä alueella, jotta raita saadaan suojattua, niin et se on varmasti valkonen eikä mistään jää paistaan hinkkaväri alta. Jos nyt tajusitte idean :D  Huomenna katotaan sen valkosen raidan lopullinen linja, et missä se kulkee ja suojataan se ja sit maalaillaan mustaa raitaa.. sit päästäänki jo toivottavasti maalaan loput oranssilla. Raidatkin maalataan vesiohenteisella maalilla, mut niitä ei lakata vielä tässä vaiheessa, vaan maaliin sekotetaan kovettajaa, joka, ylläri ylläri, kovettaa maalin. Ja sit toivotaan, että se maali pysyy kiinni, eikä lähde raitojen suojauksia poistettaessa. (Meillä on kyl vähän ikäviä kokemuksia kyseisestä tekniikasta, kun sitä kerran aiemmin ollaan käytetty, enkä yllättyis, jos Corvette päättäis antaa meille taas vähän takapakkia. Mut pessimisti ei pety!)