"Ja just kun luulee, et kaikki on mallillaan, nii sit..."

Dodiiih jatketaas taas!
Viimeset pari päivää on hujahtanu nopeesti ohi, kun on yrittäny opetella käyttään ipad:ia, jonka pitäis helpottaa tätä projektinjohtajan arkee näiden kaikkien päivitysten kanssa. Kun nyt ensin oppis käyttään sitä härveliä kunnolla, nii vois saada tuloksiakin aikaan. :D (Toisaalta vähän kyl alkaa päivä päivältä tuntuun enemmän siltä, et Välkkynen alkaa muovata musta henkilökohtasta sihteeriään, mut tässä sivussahan sekin homma hoituu :D )

Sillä välin, kun ite häärin tän nykyajan avaruusteknologian kimpussa, niin meidän ahkera hiojaporukka sai corveten korista viimesetkin maalit hiottua pois. Ja just kun luulee, et kaikki on mallillaan, nii sit paljastuu uusia yllätyksiä. Elikkä siis, totta kai, niiden viimestenkin maalikohtien alta onnistu vielä paljastuun muutamia halkeemia. Eipä siinä sit tiimi muuta voinu, kun vähän hammasta purren alkaa korjaileen.. ja melko kivuttomastihan se hoitu, kun korjattavat kohdat oli suhteellisen helposti korjattavissa.

Lopulta Corvette saatiin siihen kuntoon, että vanhat suojaukset poistettiin ja koko auto imuroitiin niin sisältä kuin päältä. Sitten auto saatiin siirrettyä maalaamoon, missä sitä alettiin jo suojailla maalaamista varten. (Kun nyt ensin selvitettiin, et kuinka nosturin osat kiinnitetään, niin et auto saadaan turvallisesti nostettua ilmaan.) Suojaaminen on kyllä sellanen taitolaji, että oksat pois! Ensinnäkään teippiä ei meinaa saada kirveelläkään pysymään kiinni auton korissa ja toisekseen auton etuosa on "reikäisempi kuin emmental-juusto", kuten yksi suojaajista totesi. Koita siinä nyt sit saada kaikki kolot umpeen, niin et moottoriin ei menis yhtään maalia.
Katotaan tuoko huominen päivä joitain ovelia ratkaisuja tullessaan, jotta kallisarvoinen moottori saataisiin suojattua huolellisesti. :)

Ja erästä kanssaopiskelijaani lainatakseni: "Enää ei oo jäljellä, ku loput!" :D