Onnistuu(ko)

Jepulis elikkä siis kittauskarnevaalit on saatu hyvälle mallille. =)
Asenneltiin konepeittokin tänää paikalleen..
Pistetään vaikka pari kuvaa selkeyttään tilannetta, kun ei tää kirjottaminen nyt niin kauheen hyvin luonnistu...

Ville opastaa Silvoselle kuinka takakulma tulee kitata

Kittaukset hyvässä vaiheessa jo :)

Ehkä se viel pientä hionosäätöö kaipaa ku tollai harittaa :D

Wihiiii!!!

Joo, kun ei tosta nukkumisesta tullu mitään tänä yönä, (kiitos yläkerran naapurin, kun oli päättäny mölistä ja kolista koko yön <3) niin taidanpa nyt sit käyttää tän loppu ajan hyödykseni, ennen kun tarvii tonne kouluun lähtee. (Huom. Jari! Jos mua ei näy nimenhuudos tos kasin jälkee, nii oon nukahtanu matkalla sinne.) Tänään voi siis olla luvassa VÄHÄN väsynyttä juttua.      

Jos nyt kuitenkin asiaan. Niistä kohdista Corvettessa, jotka oli alkanu ns. "keittämään", maalit hiottiin kokonaan pois aina lasikuidulle asti. Ennen paikkamaalausta, koria uunitettiin viis-kuus tuntia 60 asteessa, jotta kaikki ohenteet varmasti haihtuis hartsista pois. Okei, tähän asti taas kaikki hyvin. Seuraavana päivänä, eli siis torstaina, auto tuupittiin takasin hallin puolelle. Itsehän sain jälleen toimia kuskina, kun jätkät työnsi. Kesken venkslaamisen kuuluu kauhee kolina ja porukka alkaa sinkoileen auton ympärillä. Minäpä istun autuaan tietämättömänä autossa, kunnes Ville karjasee, et heti pois kyydistä. Ja pianhan se syykin sit selviää:

Lattia kirjaimellisesti sortu alta :/

Onneks autoon ei tullu mitään vaurioita! Sentäs jotain positiivista!
Hetken aikaa siinä sit ihmeteltiin, kunnes auto saatiin nostettua ylös rotkosta ja lattiaritilät pultattiin takas kiinni.
Ne kohdat, joihin oli aiemmin tehty lasikuitukorjauksia (esim. koko keula), matattiin kokonaan karhunkielellä ja sitten alotettiin kittaaminen oikein rankalla kädellä. Ainoostaan ne kohdat, joihin oli edellisenä päivänä tehty paikkamaaluksia, jätettiin kittaamatta (esim. aivan etuosa).

Tollasen kivan camouflage -värityksen saanu pintaansa

Ja tätä samaa hommaahan tullaan jatkamaan vielä.. :)

Ps. Tulin torstaina hyvälle mielelle, kun joku oli koulupäivän aikana kirjottanu mun auton takalasiin "Moi <3"  Hihiiii!! :)

Kamalasti väsyttää ja selkäkin on kipee, mut kun toi Välkkynen nyt kerran pakotti, niin kai tänne tarvii tänään jotain päivitellä. Joten hoidetaan tää pikasesti pois alta ennen kun pää kopsahtaa tähän näppäimistöön.

Elikkä siis corvette tuupittiin tänään takasin halliin. Itsehän kivasti istuin vaan kyydissä, kun jätkät työnsi. Ja riipeestihän siitä selvittiinkin. (Syynähän oli yli 25 asteen pakkanen, eikä suinkaan jätkien huippu hyvä kunto. Ihme tyyppejä, kun ei pikku pakkasessa viihdy.)  Vanhat suojat poistettiin ja korvattiin uusilla, jotta hiontapöly ei sotkis moottoria ja auton sisustaa.

 Roosa Hahkala suojaa ja Ville on tekevinään jotain.

Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla? Aika tyhmä. Melkein jo ehdin tuudittautua ajatukseen, et homma on hanskassa, ja et pysyttäis hyvin aikataulussa.. NIIIH... No mut sehän olis ollu ihan tosi tylsää!! Elikkä siis, eilen kun jätkät maalaili toista kerrosta Gpl-S Primeria pintaan, niin se alko sit "keittään" kivasti. Tänään kohdista, joista maali oli alkanu kupruileen, hiottiin sit kaikki maalit pois aina lasikuidulle asti. Kyseinen ongelma ilmeni kohdissa, joihin me oltiin aiemmin tehty lasikuitukorjauksia, joten Ville järkeili, et hartsiin oli jääny viel ohenteita, jotka yritti haihtua pois ja aiheutti sit maalipinnassa reagointia.

Tollasta tuhoo tuli :(

Koko korista hiottiin maalin pinta rikki, jotta maalin ohenteet haihtuis pois. Huomenna sit toivottavasti päästään jatkaan ilman uusia ongelmia. =)

Hyvää yötä! <3

Uus viikko, uudet kujeet!

Hellou!
Viikonlopusta on selvitty kunnialla ja nyt oli kiva palata taas kouluun. :) Luvassahan oli lisää 'vetten maalausta. Perjantaina ennen kotiinlähtöä corvetten kori maalattiin niukkaliuotteisella eriste-epoksipohjamaalilla ja tänään kori sitten hiottiin pikaisesti, jonka jälkeen se maalattiin Gpl-s primerilla (epoksimaali). Itsehän heiluin kameran kanssa ja kattelin, kun pojat teki kaiken raskaantyön. :D Emmin kans yritettiin myös asennella videokameran ohjelmistoja tietokoneelle, jotta saatais videot tänne yleiseen levitykseen. Melkein jopa onnistuttiin! :D
Huomenna sit alotetaan rankka korin kittailu.
Toivottavasti kittiä riittää!

 Korkeapaineruiskun asennusta maalauskuntoon =) (Takana Toni Fellman & Emmi Lääveri, edessä Toni Silvonen & Ville Kivistö)

Ryhmärämä :D (Toni S. ja Toni F. takana, minä ja Ville edessä)

 Toni F. maalaa ja Ville käskyttää

Kerro se kuvin!

Tähän väliin vähän kuvia projektin etenemisestä. =)

 Villen kans tykätään tehdä ylitöitä, mut opettajat ei osaa aina arvostaa sitä
(tämä käy ilmi Villen blogista)

 Vanhojen maalikerrosten alta löyty ylläreitä

 Korjauksen esivalmisteluita

 Jätkät oli tehokkaita ja sai korjaukset tehtyä käden käänteessä

 Aleksi "kruisailee" kohti maalaamoo

 Suojaamista

 Kyl se sit lopulta saatiin paketoitua :) Huomioi korjauksien laajuus!

 Toni ja Ville yrittää maalailla

 Oon niin hyvä maalari, et neljän ihmisen oli pakko ikimuistoistaa tapahtumaa kameroillaan :D

 Ruiskutustiimi: Ville ja minä ylärivissä. Toni ja Emmi alarivissä. (Emmi toimi kuvaajana maalauksen aikana, joten kuvia on mitä luultavimmin luvassa lisää.)

Targa-palat on saanu jo väriä pintaan :)

Myöhemmin luvassa uusi viikko ja uudet kujeet!

JEE!! :)

No nyt on Flickr:ii ja Blogger:ii sun muuta tunnusta erilaisiin netin ihmeellisyyksiin... Tän aamusen datausrykäsyn jälkeen on "informaatioähky" taas huipussaan, tosin voipi olla, et ihan kaikkee ei ehtiny viel ees sisäistää kunnolla. Nyt sit vaa sulatellaan tätä kaikkee uutta ja mahtavaa!
Corveten osalta oon tyytyväinen, koska tänään saatiin hienosti koko kori suojattua ilman suurempia ongelmia. :) Jee hyvä me! Huomenna se sit maalataan eristävällä epoksimaalilla. Oon happy happy!! :)

"Ja just kun luulee, et kaikki on mallillaan, nii sit..."

Dodiiih jatketaas taas!
Viimeset pari päivää on hujahtanu nopeesti ohi, kun on yrittäny opetella käyttään ipad:ia, jonka pitäis helpottaa tätä projektinjohtajan arkee näiden kaikkien päivitysten kanssa. Kun nyt ensin oppis käyttään sitä härveliä kunnolla, nii vois saada tuloksiakin aikaan. :D (Toisaalta vähän kyl alkaa päivä päivältä tuntuun enemmän siltä, et Välkkynen alkaa muovata musta henkilökohtasta sihteeriään, mut tässä sivussahan sekin homma hoituu :D )

Sillä välin, kun ite häärin tän nykyajan avaruusteknologian kimpussa, niin meidän ahkera hiojaporukka sai corveten korista viimesetkin maalit hiottua pois. Ja just kun luulee, et kaikki on mallillaan, nii sit paljastuu uusia yllätyksiä. Elikkä siis, totta kai, niiden viimestenkin maalikohtien alta onnistu vielä paljastuun muutamia halkeemia. Eipä siinä sit tiimi muuta voinu, kun vähän hammasta purren alkaa korjaileen.. ja melko kivuttomastihan se hoitu, kun korjattavat kohdat oli suhteellisen helposti korjattavissa.

Lopulta Corvette saatiin siihen kuntoon, että vanhat suojaukset poistettiin ja koko auto imuroitiin niin sisältä kuin päältä. Sitten auto saatiin siirrettyä maalaamoon, missä sitä alettiin jo suojailla maalaamista varten. (Kun nyt ensin selvitettiin, et kuinka nosturin osat kiinnitetään, niin et auto saadaan turvallisesti nostettua ilmaan.) Suojaaminen on kyllä sellanen taitolaji, että oksat pois! Ensinnäkään teippiä ei meinaa saada kirveelläkään pysymään kiinni auton korissa ja toisekseen auton etuosa on "reikäisempi kuin emmental-juusto", kuten yksi suojaajista totesi. Koita siinä nyt sit saada kaikki kolot umpeen, niin et moottoriin ei menis yhtään maalia.
Katotaan tuoko huominen päivä joitain ovelia ratkaisuja tullessaan, jotta kallisarvoinen moottori saataisiin suojattua huolellisesti. :)

Ja erästä kanssaopiskelijaani lainatakseni: "Enää ei oo jäljellä, ku loput!" :D

Bloggaaminen alkakoon!

Nonii tänään tää sit alkaa. Ei tätä blogin luomista nyt ihan tuskattomaks voi sanoo, mut eiköhän tää ala tästä pikku hiljaa sujuun. :D Tähän alkuun vois nyt ensinnäkin kertoo, et kyseessä on siis Koulutuskeskus Tavastian teollisen pintakäsittelypuolen Corvette "Wounded Warrior" -projekti, joka suoritetaan oppilasvoimin. Toisen vuosikurssin oppilaiden on tarkoitus saada auto valmiiksi pääsiäisenä järjestettävään American Car Show:hun mennessä. Tarkotuksena tässä blogissa on siis kertoa projektin etenemisestä ja omista fiiliksistä siinä ohella. Blogin nimi tulee siitä, kun kirjottaja, eli minä, olen projektin johtaja, eli se tyyppi, joka stressaa eniten, että saadaanko kaikki ajallaan valmiiks. Ja pitäähän, jonkun pitää kirjaa kaikesta projektiin liittyvästä esim. työvaiheista, töiden delegoinnista eri ihmisille sekä käytetyistä tarvikkeista.

Blogin kirjotus alkaa tästä hetkestä, mut jos joku on kiinnostunut aiemmista projektiin liittyvistä asioista, niin kannattaa tsekata toi Pintakillan (wikispaces) sivusto, koska sieltä löytyy ihan koko projektin tapahtumat alusta asti. :)

Tähän mennessä auton korista on saatu lähes kaikki maalit hiottua pois ja melkein kaikki lasikuitukorjausta vaativat kohdat on saatu korjattua. Lisäksi joitakin pieniä irto-osia on saatu jo maalattuakin. Ei oikein voi muuta sanoo, kun et porukka on paiskinu ahkerasti hommia! Varsinkin korin hiontaan osallistuneita ihmisiä pitää tässä nyt vähän ylistää, koska hiontavaihe on ollu todella uuvuttava. Paikoittain korissa on ollu 15 kerrosta maalia, joista osa on ollu niin itsepintasesti kiinni, et melkein on hiojilla itku tullu ja tän lisäks autossa on runsaasti muotoja, jotka on ollu pakko hioo käsin, eli siis sormien päät on ollu hellinä.

Nyt on ainakin päästy alkuun ja tästä on hyvä jatkaa :)

                                          Corvette tulee halliin

                                         Lähes kaikki maali on saatu hiottua